Rakennammeko sellaista työelämää, jota ihmiset jaksavat?

HRKollektiivin yhteisön blogissa kuullaan yhteisön jäsenten ajatuksia ja havaintoja työelämästä.

‍

Kuinka paljon ihmisen pitää muuttua työelämää varten ja missä vaiheessa työelämän pitäisi muuttua ihmistä varten?

Olen miettinyt tätä viime aikoina. Työelämän muutoksessa odotukset kohdistuvat helposti yksilöön. Osaamista pitää päivittää, muutoksiin sopeutua ja työkyvystä huolehtia. Pitää olla joustava, oppimiskykyinen ja mielellään myös innostunut muutoksesta.

Olen tehnyt töitä rekrytoinnin, henkilöstön ja työelämän kehittämisen sekä uravalmennuksen parissa. Työssäni käsitellään jatkuvasti jaksamista, ja se on saanut minut pohtimaan, mitä kestävä työura oikeastaan tarkoittaa. Mitä jos emme vain auttaisi ihmisiä sopeutumaan muuttuvaan työelämään, vaan muuttaisimme työelämää kestävämmäksi ihmisille?

Kestävä työura rakentuu ihmisen hyvinvoinnista, sosiaalisesti kestävästä työelämästä ja ympäristön kantokyvyn huomioimisesta. Se tarkoittaa myös sitä, ettei työkykyä, osaamista ja motivaatiota mietitä vain seuraavaan tavoitteeseen tai organisaatiomuutokseen asti.

Hyvän uran ei tarvitse tarkoittaa jatkuvaa etenemistä

Meillä elää edelleen vahva käsitys siitä, että onnistunut työura tarkoittaa etenemistä, kasvavaa vastuuta, parempaa palkkaa ja hienompia titteleitä. Entä jos hyvä uravalinta tarkoittaakin siirtymistä sivulle tai pienempään rooliin muuttuneen elämäntilanteen vuoksi?

Henkilöstöammattilaisten näkökulmasta on kiinnostavaa, mitä organisaatiossa käytännössä arvostetaan. Onko mahdollista hidastaa ilman, että se tulkitaan kunnianhimon puutteeksi? Arvostetaanko syvää asiantuntijuutta yhtä paljon kuin esihenkilövastuuta? Voiko suuntaa muuttaa ilman, että täytyy vaihtaa työnantajaa?

Kestämätöntä työtä ei korjata resilienssillä

Yksilön vastuuta korostetaan paljon. Olen itsekin puhunut palautumisen tärkeydestä, osaamisen kehittämisestä ja itsensä johtamisesta. Kaikkia työn tai johtamisen ongelmia ei kuitenkaan voi ratkaista yksilön keinoin.  

Kestämätöntä työtä tai työkulttuuria ei tehdä kestäväksi opettamalla ihmisiä kestämään paremmin. Jos työkuorma on kohtuuton, tavoitteet epärealistisia tai johtaminen epäoikeudenmukaista, ratkaisuja pitää etsiä muualta kuin yksilöstä. Työterveys ja muut tukipalvelut ovat tarpeellisia, mutta organisaatio ei voi ulkoistaa vastuutaan työntekijän jaksamisesta.

Entä jos ihminen ei haluakaan työltä enempää?

Menestystä mitataan edelleen asemalla, palkalla, vastuulla ja etenemisellä. Myös yhteiskunta ohjaa meitä tavoittelemaan enemmän: rahaa, tavaraa, kokemuksia ja kuluttamista. Ei näissä tavoitteissa sinänsä ole mitään väärää. Pidän itsekin monista asioista, jotka eivät läpäise kestävän elämäntavan seulaa.  

Työn ei tarvitse olla kutsumus eikä elämän ykkösasia. Riittävän hyvä työ voi tarjota toimeentulon, mielekästä tekemistä ja jättää samalla aikaa ja energiaa muulle elämälle.  

Merkityksellisyydestäkin on tullut vaatimus

Merkityksellisyydestä puhutaan työelämässä paljon, eikä syyttä. Siitäkin voi kuitenkin tulla vaatimus. Työn pitäisi tarjota toimeentulon lisäksi identiteettiä, yhteisöä, mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja mielellään vielä jotain suurempaa tarkoitusta.

Merkityksellisyys syntyy usein paljon arkisemmin: mahdollisuudesta tehdä työnsä hyvin, auttaa asiakasta, nähdä oman työnsä vaikutus tai kokea olevansa tarpeellinen osa yhteisöä.

Ja joskus työ on vain työtä. Sekin riittää.

Ekologinen kestävyys kuuluu myös HR:n pöydälle

Kestävästä työelämästä ei kuitenkaan voida puhua vain ihmisen näkökulmasta. Ekologinen murros muuttaa liiketoimintaa, ammatteja ja osaamistarpeita, vaikka tulevaisuuden työstä käytävää keskustelua hallitseekin tällä hetkellä tekoäly.

Henkilöstöammattilaisten näkökulmasta olennaista on, miten muutos vaikuttaa ihmisten työhön. Mitä osaamista tarvitaan tulevaisuudessa? Miten vastuullisuustavoitteet muuttuvat käytännön työksi? Voiko osaamista kehittää ennen kuin muutos pakottaa siihen?

HR ei ratkaise organisaation ympäristövaikutuksia, mutta voi vaikuttaa osaamiseen, johtamiseen ja siihen, miten vastuullisuus näkyy arjessa.

Tulevaisuususko syntyy toimijuudesta

Työelämän tulevaisuudesta on vaikea puhua ilman epävarmuutta. Tekoäly muuttaa tehtäviä, osaamisvaatimukset elävät ja maailman tapahtumat näkyvät nopeasti työpaikoilla.

Työnantaja ei voi luvata varmaa tulevaisuutta, mutta se voi vaikuttaa siihen, miten ihmiset kohtaavat epävarmuuden. Muutosta on helpompi kohdata, kun tietää, mitä on tapahtumassa, voi kehittää osaamistaan ja vaikuttaa omaan työhönsä.

Tulevaisuususko ei synny vakuuttelusta, että kaikki järjestyy, vaan kokemuksesta, että muutoksen keskelläkin voi tehdä valintoja ja vaikuttaa omaan tilanteeseensa.

Kestävää työelämää rakennetaan nyt

Kaikkea ei tarvitse jatkuvasti tehdä tehokkaammin, eikä ihmisten tarvitse vain opetella pärjäämään muutoksesta toiseen. Tärkeämpää olisi kysyä: Minkälainen työelämä on ihmiselle aidosti hyvä?

‍Kirjoittaja:‍‍

Tiina Äijänaho seuraa, mitä työelämässä tapahtuu, ja miettii sen vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Päätoimisesti hän työskentelee työelämäasiantuntijana ja pyörittää sivutoimisesti omaa yritystään.

Sinun ajatuksiasi HRKollektiivin yhteisön blogiin? Lue lisää ja jaa rohkeasti oma tekstisi.