.svg)
HRKollektiivin yhteisön blogissa kuullaan yhteisön jäsenten ajatuksia ja havaintoja työelämästä.
Muutama vuosi sitten istuin palaverissa, jossa käsiteltiin henkilöstön kuormitusta. Keskustelimme jaksamisesta, resursseista, työhyvinvoinnista, työkuorman tasapainottamisesta.
Kirjasin ylös toimenpiteitä. Rakensin suunnitelmaa. Sparrasin esihenkilöitä. Palaverin jälkeen huomasin ajattelevani: Milloin viimeksi joku kysyi minulta, miten minä jaksan?
HR on usein se, joka kannattelee muita
HR-asiantuntijan rooli on monessa organisaatiossa samanaikaisesti strateginen, operatiivinen ja emotionaalinen.
Me kuuntelemme huolia.
Ratkaisemme ristiriitoja.
Tuemme muutoksissa.
Autamme esihenkilöitä onnistumaan.
Rakennamme rakenteita, joilla muiden työ helpottuu.
Monessa tutkimuksessa HR-ammattilaiset kertovat työnsä olevan merkityksellistä, mutta myös kuormittavaa. Esimerkiksi kansainvälisissä HR-verkostojen selvityksissä on noussut esiin, että suuri osa HR-ammattilaisista kokee työnsä henkisesti raskaaksi erityisesti muutostilanteissa ja henkilöstövähennyksissä. Myös Suomessa työuupumusoireet koskettavat asiantuntijatyötä laajasti – arviolta jopa joka neljäs kokee merkittävää työuupumuksen riskiä jossain uransa vaiheessa. HR-työ on asiantuntijatyötä ja jotenkin meihin yhdistetään ajatus, että meidän oletetaan jaksavan.
Ammatillinen yksinäisyys on todellista
Moni HR-asiantuntija työskentelee yksin tai on organisaationsa ainoa HR.
Kun työntekijä on epävarma urastaan, HR auttaa jäsentämään vaihtoehtoja.
Kun esihenkilö kaipaa sparrausta, HR kuuntelee.
Kun johto pohtii tulevaisuutta, HR valmistelee.
Mutta kuka sparraa HR:ää?
Kuka kysyy:
– Missä sinä olet parhaimmillasi?
– Mitä haluat työssäsi seuraavaksi enemmän?
– Mihin suuntaan haluat kasvaa?
Ura ei kehity itsestään – ei edes HR:llä
HR-asiantuntijana tiedämme, miten tärkeää osaamisen näkyväksi tekeminen on. Puhumme kehityskeskusteluista, urapoluista ja osaamisen kartoittamisesta. Silti oma ura voi ajautua huomaamatta reaktiiviseksi.
Teemme sitä, mitä organisaatio tarvitsee. Tartumme siihen, mikä on kiireellistä. Opimme valtavasti, mutta harvoin pysähdymme miettimään, mihin suuntaan itse haluamme kehittyä.
Usein urakehitys tapahtuu tehtävien kertymisen kautta, ei tietoisten valintojen kautta.
Mitä jos HR pysähtyisi itsekin?
Mitä tapahtuisi, jos HR-asiantuntija tekisi itselleen saman, mitä hän suosittelee muille?
- Sanoittaisi oman ydinosaamisensa
- Tunnistaisi, missä työ antaa energiaa ja missä se syö itseään
- Määrittelisi, mitä haluaa seuraavaksi enemmän ja mitä vähemmän
- Kokeilisi jotakin uutta pienesti ja turvallisesti
Uran kehittäminen ei aina tarkoita työpaikan vaihtamista.
Se voi tarkoittaa:
- vastuiden rajaamista
- uuden painopisteen rakentamista
- uuden osaamisalueen kokeilemista
- oman roolin uudelleenmäärittelyä
Pieni kokeilu voi kertoa enemmän kuin vuoden pohdinta. Se voi olla kahden viikon mittainen rajattu testi: kokeilet uutta painopistettä, vedät yhden strategisemman keskustelun, syvennyt uuteen teemaan tai rajaat tietoisesti jotain pois.
Sitten pysähdyt ja kysyt: antoiko tämä energiaa vai veikö voimia?
HR-asiantuntijallakin on lupa kasvaa
HR-asiantuntija ei ole vain organisaation mahdollistaja. Hän on myös oman uransa päähenkilö. On lupa sanoa:
– Tämä ei enää innosta.
– Tässä olen vahvimmillani.
– Tätä haluan lisää.
Ehkä tärkein kysymys ei ole:
“Miten tuen organisaation kasvua?”
Vaan:
“Miten minä kasvan ammattilaisena?”
Kirjoittaja:
Irma Salo on HR-asiantuntija ja henkilöstön kehittämisen sparraaja, joka on erityisen kiinnostunut urien kehittämisestä, osaamisen näkyväksi tekemisestä ja työn suunnan kirkastamisesta. On tärkeää, että myös HR-asiantuntija rakentaa tietoista ja merkityksellistä työuraa.