Kumppaniblogi: StaffPoint
Huoli ja toivo rinnakkain
Lapseni on lievästi kehitysvammainen. Hän on positiivinen, rohkea ja erittäin sosiaalinen, siis synnynnäinen asiakaspalvelija, joka puhuu sujuvasti kolmea eri kieltä. Suurimmat vaikeudet ilmenevät lähinnä luku- ja kirjoitustaidossa sekä matemaattisissa tehtävissä. Erityislapsen vanhempana oppii olemaan valmistautunut kaikkeen. Onhan sitä tehnyt jo koko lapsen kasvuiän ajan.
Huoli lapsen tulevaisuudesta on ollut aina läsnä, kuten varmasti kaikilla vanhemmilla. Se on kuitenkin syvempää ja jatkuvampaa kuin lapsella, joka kasvaa niin sanotun normaalin kehityskäyrän mukaan. Tämän tiedän kokemuksesta.
Matka kohti ensikosketusta työelämään ei ole ollut itsestäänselvyys – ei hänelle eikä minulle
Työelämään siirtyminen ei ole ollut meille vain yksi etappi muiden joukossa, vaan iso harppaus tuntemattomaan. Työhaastattelua edeltävänä iltana kävimme yhdessä läpi kysymyksiä ja harjoittelimme vastaamista. Valmistauduimme, kuten aina ennenkin; huolellisesti, toivoa vaalien. Samalla mietin, osaako hän sanoittaa vahvuuksiaan, jännittääkö liikaa, ja ennen kaikkea, ymmärretäänkö häntä oikein? Vaikka luotin häneen, sydämeni oli äidin sydän; täynnä rakkautta, mutta myös varovaisen toiveikasta pelkoa.
Työ tuo muutakin kuin palkkaa
Kun työ alkoi, näin miten lapseni itsetunto kasvoi. Hän sai onnistumisen kokemuksia, oppi aikatauluista, työtehtävistä ja työyhteisön tavoista. Mutta tärkeintä oli se, että hän tunsi itsensä tarpeelliseksi. Työ ei ollut vain työ, se oli askel kohti itsenäistä elämää, omaa roolia ja paikkaa maailmassa.
Hänen tarpeensa on työpaikoilla huomioitu hienosti. Hän on saanut rauhallisen perehdytyksen, selkeät ohjeet ja tukihenkilön, jolta sai kysyä kaiken. Tällaiset pienet asiat eivät ole pieniä, kun puhutaan täsmätyökykyisestä työntekijästä. Ne ovat avain onnistumiseen.
Olen äitinä tottunut olemaan puolestapuhuja, järjestelijä ja suojelija. Nyt roolini alkoi muuttua, sain olla ylpeä sivustaseuraaja, joka kannusti ja iloitsi. Tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että joku työnantaja oli nähnyt lapsessani potentiaalin, ei vain rajoitteita.
StaffPointin visio – työelämä sellaisena kuin sen pitäisi olla
Täsmätyökykyinen työntekijä on henkilö, jonka toimintakyky tai työkyky voi olla jollakin tavalla rajoittunut. Täsmätyökykyisyys ei ole heikkous, vaan mahdollisuus hyödyntää yksilön erityisosaamista ja vahvuuksia. Kyse on siitä, että työtehtävät ja -ympäristö vastaavat työntekijän tarpeita – jotta hän pystyy antamaan parhaan panoksensa.
Suomessa on työ- ja elinkeinoministeriön työkykyohjelman selvityksen mukaan vähintään 65 000 täsmä- tai osatyökykyistä, joilla on valtavasti potentiaalia. Täsmätyökykyisten työllistäminen edistää osallisuutta ja hyvinvointia, vahvistaa itsetuntoa ja tuo taloudellista turvaa.
Tiedän, että osatyökykyisen palkkaaminen ei aina ole työnantajalle helpoin ratkaisu. Se voi vaatia joustoa, erilaista perehdytystä ja työtehtävien miettimistä uudella tavalla. Mutta voin sanoa omasta kokemuksesta, että se kannattaa. Työpaikka ei saa pelkästään työntekijää – se saa ihmisen, joka on valmis antamaan parhaansa ja jonka työ tuo iloa koko yhteisölle.
HR-ammattilaisilla on tässä valtavan tärkeä rooli. Teillä on mahdollisuus nähdä potentiaali siellä, missä muut eivät sitä heti huomaa. Jokainen onnistunut työllistymisen hetki on paljon enemmän kuin rekrytointi – se on askel kohti työelämää, joka on oikeudenmukaisempi ja inhimillisempi.
Olen saanut iloita myös siitä, että oma työnantajani StaffPoint tekee määrätietoista työtä täsmätyökykyisten työllistymisen edistämiseksi. Se ei ole vain työtä – se on arvovalinta, joka näkyy teoissa.
StaffPointilla tämä näkyy konkreettisesti palveluissa, jotka tukevat juuri niitä työnhakijoita, joille perinteiset polut eivät aina sovi. Työssä oppimisen mahdollisuudet ja räätälöidyt koulutukset avaavat väyliä työelämään myös osatyökykyisille. Ajatus on yksinkertainen mutta voimakas: jokaisella on oikeus tehdä työtä omien resurssien puitteissa.
Kun tämä toteutuu, hyötyvät yhtä lailla työntekijä, työnantaja kuin koko yhteiskunta. Ja meille perheille se merkitsee kaikkein eniten – toivoa, osallisuutta ja paikkaa maailmassa.
Loppuun äidin toive
Toivon, että yhä useampi työnantaja uskaltaa rekrytoida täsmätyökykyisen nuoren. Ja toivon, että yhteiskunta jatkaa työtään esteiden poistamiseksi ja mahdollisuuksien rakentamiseksi.
Kirjoittaja on StaffPointin työntekijä, mutta lapsen yksityisyyttä suojataksemme, emme paljasta kirjoittajan nimeä.